Lomatunnelmissa

Olisihan se pitanyt arvata. Kun Elina lomailee Euroopassa toukokuussa, on saa poikkeuksetta huono. Nain on ollut viimeiset kaksi vuotta, joten ihmettelen, miten se paasi taas unohtumaan. No, enaa ei kylla unohdu. Ei enaa ikina!

Viikonloppuna vietin pari paivaa Nizzassa, joka ei turistimassoineen juurikaan savayttanyt. Olin mielestani nahnyt kaiken tarpeellisen kahdessa tunnissa. Montpellierista loytyy enemman tunnelmaa ja kaiken kukkuraksi vahemmilla turistimaarilla. Kavaisin pikaisesti myos Monacossa, mika oli ainakin nyt autokisa-aikaan hyvin meluinen, suljettu, ahdas, turistinen ja epamiellyttava paikka. En suosittele.

Tulin eilen tanne Genovaan/Genoaan (kumpi onkaan suomenkielinen kirjoitusasu?), Italiaan, mista kasin suunnittelin tutustuvani Pohjois-Italian rannikon pikuukaupunkeihin, Cinque terrena -tunnettuun alueeseen. En ollut varannut majoitusta etukateen, vaan asemalle tultuani viskasin 31-kiloisen matkalaukkuni aseman sailoon ja lahdin hotellinmetsastykseen. Loysinkin aseman lahelta halvan yhden tahden hotellin ja asetuin taloksi. Eilisillan vietin nettia etsiskellen, lopulta loytyi tama halpa nettikahvila.

Tanaan aamulla havahduin siihen etta vetta satoi kaatamalla. Ajattelin toiveikkaana, etta ehka se loppuu myohemmin, tai etta ehka cinque terrella asti ei sada - sinne kun on taalta vahan matkaa. Monterossoon saavuttuani totesin olleeni liian toiveikas. Juoksin kaatosateessa lahimpaan ravintolaan, missa nautin herkullisen pastalounaan. Ruuan jalkeen ajattelin kuljeskella vahan kylassa, mutta vetta alkoikin sataa oikein saavista kaatamalla. Vahan aikaa sadetta ihmeteltyani paatin lahtea takaisin Genovaan, koska turisteilusta ei tullut yhtaan mitaan.

Nyt siis istuskelen taas taalla nettikahvilassa talvitamineissa ja edelleen umpijaassa. Huomenna lahden kai Milanoon odottelemaan perjantaista lentoa. Ilmat kun eivat taida tasta mihinkaan lahipaivina muuttua.

Ainoa positiivinen asia tassa paivassa oli se, kun paasin junassa auttamaan isojen matkatavaroiden kanssa taistelevaa naista. Olen itse laukkujeni kanssa junissa liikkuessani saanut niin uskomattoman innokasta apua joka ainut kerta, etta oli ihana paasta itse auttamaan jotain toista.

Etta sellaista talla kertaa. Onneksi pian paasee kotiin :)

Loppuslut!

Nyt on sitten harjoittelu lopullisesti ohi. Kymmenen viikkoa tuntui välillä loputtoman pitkältä ajalta, mutta varsinkin viimeinen viikko on hujahtanut ohi ihan siivillä. Jotenkin kaikki työkaveritkin ovat tuntuneet entistä kivemmilta ja tuntuukin tosi haikealta jättää kaikki. Mutta ei voi mitään. "c'est la vie" ja silleen. Nyt odottaa viikon loma ja sitten reilun viikon päästä kutsuukin tuttu ja turvallinen tyksinmäki. Niin se neljä kuukautta hurahti ohi.

Säät ovat suosineet jo pidemmän aikaa, joten sunnuntaina lähdimme Iiriksen kanssa junalla Seteen rannalle. Hellettä piisasi ja vedessäkin sieti olla.

Matkalla rannalle

Setessä rannalla

Viime päivinä tuli pariinkin otteeseen syötyä oikein kunnolla pitkän kaavan mukaan ravintolassa. Toissailtana tulin maistaneeksi ensimmäistä kertaa oisteria, mikä ei ollutkaan yhtään ällöttävää. Niitä upposikin lopulta viisi kappaletta. Samalla kertaa tuli Saaran lautaselta maistettua hanhenmaksaa - uusi tuttavuus sekin. Maistuin maksapasteijalta. Maksa on yleensä todella ällöttävää, mutta tämä kyllä ihan maistui.

Täällä ollessa on muuten, näistä "herkuista" puheenollen, tullut maisteltua myös tartarpihviä, eli raakaa jauhelihaa, ankansydäntä sekä niitä simpukoita, joista aiemmin kerroinkin. Sanoisin, että melko ennakkoluulottomasti olen uskaltanut uutuuksia maistella.

Ekaa kertaa oisteria maistamassa

Yksi monista Monacoista. Nam!

Alla vielä kuvia työntouhusta. Tein tämän viikon pelkkää aamuvuoroa, mikä oli mukavaa vaihtelua iänikuiseen lounas+illallinen -yhdistelmään. Nyt menin töihin vain kerran päivässä. Lisäksi oli mukava saada vähän vastuuta, hoidin nimittäin aamiaisen pääasiassa yksin joka aamu. Kiva huomata, että homma hoituu ja kokoajan tietää mitä kuuluu tehdä ja miten.

Tässä olisi tiskiä vaikka muille jakaa.

Vilinää ja vilskettä keittiössä

Kahvinteossa

"Hei, meikä kantaa kuuttatoista lasia yhtä aikaa! Vähän olen pro!"

Nyt koittaa siis vielä viikon loma, kohteena Nizza ja Pohjois-Italia. Vasta Nizzaan on tullut majoitus varattua, joten saa nähdä mihin tässä vielä päätyy. Ensi perjantaina olenkin sitten kotona. Sitä odotellessa! Nyt on vielä pyykinpesu meneillään, huomenaamulla voisi käydä viimeistä kertaa saunassa. Pakkaus on vielä kesken, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Huomenna iltapäivällä lähtee juna. Matka jatkuu.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Montpellier kiittää ja kuittaa - ja toivottaa hyvää vappua.

Chez Elina

Tässä vähän kuvia selvittämään mun tämänhetkisiä asumisolosuhteita. Mulla on siis harjoittelijoille varattu huone hotellin uudessa siivessä. Huone on keskellä rakennusta, joten sitä ympäröi muut huoneet, eikä siinä näin ollen ole ollenkaan normaalia ikkunaa. Kattoikuna sentään on, että vähän päivänvaloa tulee kyllä sisään. Lisäksi siihen ropisee sade niin kovaa, että estää lähes täysin nukkumisen (ikkuna on muovia).

Huoneessa on kaksi sänkyä, koska ilmeisesti joskus täällä on kaksi harjoittelijaa yhtä aikaa. Nyt toinen, keskeltä katkennut sänky toimii lähinnä vaatetelineenä.

Huoneesta johtaa käytävän lisäksi ovi myös hotellin "spa'han", josta siis löytyy sauna, suihkukoppi ja wc-koppi. Kylpylä on siis samalla minun kylpyhuoneeni. Aina väliovea avatessa saa vähän kuikuilla kylpylän puolelle, ettei siellä vaan ole asiakkaita saunomassa. Nyt sauna on toistaiseksi pois käytöstä, joten siellä ei juuri kukaan liiku. Paitsi tänä aamuna, kun aamupissalla istuessani kuulin, miten kylpylän ovi avattiin ja joku tuli sisään. Siivoojahan se.

Lisäksi huoneeseen kuuluu käytävältä kaikki äänet tosi selvästi. Tänäkin aamuna siivoojat höpisivät ja imuroivat käytävässä kun minä vielä yritin nukkua. Myös tupakansavu kulkeutuu oven alta huoneeseen, kun kattoikkuna on auki ja luo pienen vedon.

Että sellaista. Kuvia alla.

Tässä näkymä käytävältä huoneeseen astuttaessa.

Tämä myös ulko-ovelta.

Tämä kuva taas on otettu kylhuoneen ovelta kohti käytävälle johtavaa ovea.

Tämä kuva on otettu mun sängyn vierestä. Taustalla kylpyhuonetta.

Kylpyhuone mun ovelta kuvattuna. Ovi kylpyhuoneesta käytävään on vasemmalla kulman takana.

Vaatekaappi ja vierassänky.

"...avec toi, dängdängdäng..."

Männä viikonloppu kului ylläoleva biisinpätkä päässä soiden ja eteläiseen Ranskaan kera Tomin ja Matin tutustuen. Tomi saapui siis tänne viikonlopuksi ja hyvän ajankohdan valitsikin, koska koko viikonlopun aurinko porotti ja lämpöä oli yli +20 astetta.

Matti, Tomi ja dängdäng

Matti taas liittyi seuraan onnekkaan sattumuksen myötä. Lauantaiaamuna vuokra-autoa hakiessamme nimittäin vuokraamon työntekijä antoi vahingossa varaamamme auton jonossa meidän edellämme olleelle pariskunnalle, minkä myötä me saimme vähän hienomman auton. Olimme ajatelleet pärjäävämme ilman navigaattoria, pelkällä leikkikartalla, mutta viikonlopun aikana tuli useasti todettua, että hienomman auton myötä seuraamme liittynyt Matti-navigaattori oli täysin korvaamaton. Emme olisi ikinä selvinneet mm. Marseillen keskustasta pois ilman Matin kärsivällistä opastusta - "kahdeksan sadan metrin jälkeen, aja suoraan". Kiitos Matti!

Matti

Lauantaina suuntasimme kohti itää, ilman kovin tarkkoja suunnitelmia. Välttelimme parhaamme mukaan moottoriteitä ja kuljimme pieniä maalaisteitä. Pysähdyimme Saint-Gillesissä herkullisella kebabilla, kiersimme Martiguesissa hetken jengitappeluita vältellen ja päädyimme lopulta Marseillen ruuhkien kautta Cassis-nimiseen pieneen kylään Välimeren rannalla.

Paikkaa oli moni suositellut, eikä näemmä vain minulle. Kaupunki nimittäin kuhisi turisteja ja parkkipaikan löytämiseen meni tovi. Ranta oli kuitenkin hieno ja ruoka hyvää. Söin muuten ekaa kertaa ikinä simpukoita. Hyviä olivat, vaikka (vai juuri siitä syystä?) niiden syöminen melko sottaista puuhaa olikin. Sieltä huristimme illan jo pimettyä nopeinta reittiä takaisin Montpellieriin.

Ranskalaista maalaismaisemaa

Martigues

Cassis

Cassisin rantaa

Auringonlasku Cassisissa

Kaihoisa katse

Moules frites

Sunnuntaina suuntasimme sitten päinvastaiseen suuntaan. Ensin menimme Saint-Guilhem-le-Desert -nimiseen kylään vuorilla. Tätäkin oli moni suositellut ja oli niinikään turistien kansoittama. Mutta täytyy myöntää, että kylä oli kyllä todella kaunis siinä vuoren rinteellä. Alueella oli paljon muitakin nähtävyyksiä, mm. tippukiviluola, johon emme jaksaneet maksaa/odottaa, sekä Pont du Diable -niminen vanha silta, jonka alla kävimme hyppelemässä.

Pont du Diable

Maisema Pont du Diablelta

Sammakkolampi

Saint-Guilhem-le-Desert

Kujia

Kivirakennuksia

Kaupungin keskustaa

Vuoristokylän jälkeen jatkoimme matkaa Pezenasiin lounaalle, Beziersiin kaljalle ja Seten rannikkokaupunkiin illalliselle. Näin lyhyillä visiiteillä kaupunkeihin nyt ei ehdi kovin syvällisesti tutustua, mutta kiva näinkin. Beziers vaikutti oikein kivalta paikalta, Setessä taas oli jotenkin kovin merellinen tunnelma.

Viikonloppu oli oikein onnistunut ja toi mukavan tauon tähän arkiseen puurtamiseen. Saattelin Tomin aamulla tuohon lentokentälle pienen passinmetsästysoperaation jälkeen (löytyi jo palautetusta vuokra-autosta) ja palasin jälleen sorvin ääreen baaritiskin taakse. Töitä onkin enää kolme viikkoa jäljellä, minkä jälkeen on aika palata jälleen Suomen kamaralle!

Lopuksi vielä viikontakainen kuva silmästäni, josta pyydettiin todistusaineistoa. Silmä oli aika hurjan näköinen muutaman päivän ajan ja varsinkin aamuisin se oli kovin turvoksissa. Nyt on mustelmakin onneksi jo poissa ja jäljellä enää pieni (näkymätön) kuhmu poskipäässä.

Silmä

Ja ihan loppuun vielä pieni arvoitus. Kuka arvaa mitä alla olevassa kuvassa tapahtuu?

Yleisön toiveesta

Koska lukijakuntani (Tomi) on kiivaasti vaatinut uusia blogipäivityksiä, niin tässä sellainen nyt tulee.

Täällä arki rullaa jokseenkin entiseen malliin. Töitä paiskitaan vihaisesta kokista huolimatta melko hyvillä mielin. Teen edelleenkin lähinnä baarihommia, eli aina lounas- ja illallisaikaan valmistan juomia ravintolaan, sekä aperitiiveja baarin asiakkaille. Myös lasien tiskaus kuuluu baarin puolelle.

Ilmat ovat pysytelleet ihanan keväisinä, aurinko on jaksanut paistaa ja lämpötilat huidelleet +15 asteen kieppeillä. Tänäänkin istuin reilut pari tuntia puistossa lueskellen ja lämmöstä nautiskellen. Kävelin myös taas sen mukavan maalaisreitin kaupungille ja poikkesin matkalla katsomaan yhtä järveä, joka tosin oli kauttaaltaan ympäröity piikkilangalla. Kävelijät eivät taida olla tervetulleita.

Lempipuisto

Viinipuut (?) kukkii

Tässä pari päivää sitten mentiin isolla porukalla puistoon pelaamaan jalkapalloa. Niinhän siinä sitten kävi, että kolaroin yhden pelaajan kanssa ja sain mojovan patin oikeaan poskeeni. Eilen poski oli edelleen kovin turvoksissa ja silmänalunen mustana, tänäaamuna oli mustelma laajentunut koko silmän ympärille turvotuksen onneksi laannuttua. Onneksi oli eilen ja tänään vapaata, niin olen voinut pitää aurinkolaseja koko ajan päässä ja vältellä ihmisiä. Äsken henkilökunnan illallisella silmä herätti aikamoista hilpeyttä työkavereissa.

Viime viikonloppuna kävin katsomassa jääkiekkomatsia Montpellier Vipers-...öö...Nizzan joukkue. Montpellier hävisi 2-1. Missasin lahjakkaasti jopa ensimmäisen maalinteon kokonaan. En tiedä miten siinä onnistuin, kun mielestäni seurasin peliä koko ajan silmä kovana. Olin matsissa siis kahden hotellin slovakialaisen siivoojan kanssa, joiden miehet pelaavat jäkistä ammattilaisina täällä. Kotomaassa meno on kuulemma ihan liian tiukkapipoista, täällä voi ammattilainenkin pelata huvikseen.

Matsissa

Puistossa

Antigone

Öistä Montpellieriä

Kuvia

Tässä vähän viime aikojen kuvasatoa. Ensin ihan yleisiä Montpellierin maisemia.

Montpellierin eläintarhassa...

Olen täällä lentokentällä asuessani kaipaillut kovasti luonnon helmaan, mikä on osoittautunut melko vaikeasti toteutettavaksi. Hotellin pihasta jos kääntyy vasemmalle, voi päätyä vain ja ainoastaan lentokentälle ja sen parkkipaikoille. Oikealle suunnatessa loppuu jalkakäytävä noin sadan metrin jälkeen, minkän jälkeen on pakko kulkea tien piennarta. Jos halajaa lähikyliin tai vaikka läheiseen megahypermarketiin tai elokuvateatteriin, joutuu ensin loikkimaan suuren ja vaarallisen liikenneympyrän poikki ja sen jälkeen kulkemaan vilkaasti liikennöidyn ja valaisemattoman tien reunaa reilun kilometrin matkan. Tätä reittiä pitäisi kulkea myös jos haluaisi merelle, joka kartan mukaan olisi tuossa melko lähellä.

Niinpä ilahduin kovasti, kun keksin kääntyä ennen isoa liikenneympyrää oikealle maaseudun etsintään. Ensin ympärillä olikin vain lentokentän aitaa, mutta melko pian pääsin ihan oikeasti luonnon helmaan!

Alkumatka menee tällaisia maisemia katsellessa...

Tällä tieosuudella autot pysähtyvät jakuvasti kyselemään, josko olen kyydin tarpeessa.

Kuljin pieniä maalaisteitä, ohitin kolme linnaa ja lukuisia viinitarhoja.

Kuvassa näkyvä koira meinasi ensin hyökätä kimppuun, ja sitten saatteli minua useamman kilometrin matkan.

Viinitarhoja oli matkan varrella monta

Reitti kulki ihania maalaisteitä pitkin.

Lopulta puiden takaa näkyi tällainen maisema.

Olin katsonut etukäteen reittiä netistä ja toivoin päätyväni keskustan liepeille, mistä voisin jatkaa matkaa tramilla. Ja niinpä tosiaan tunnin kävelyn jälkeen tulin moottoritien alittavalle käytävälle, jonka toisella puolella odotti IKEAn parkkihalli. Täydellistä!

Lakko

Huoh. Ranskalaiset rakastaa lakkoilua. Montpellierissä on ollut koko täälläoloaikani (kuuluuko toi kirjottaa kaikki yhteen?!) ja kuulemani mukaan jo kuukausia aiemminkinkin joka lauantai julkisen liikenteen lakko. Siis joka ikinen lauantai. Onneksi silloin kulkee kuitenkin osa busseista ja trameista, joten liikkeelle kyllä pääsee, jos on varautunut odottamaan tramia vähän tavallista kauemmin ja tungeksimaan täpötäysissä vaunuissa.

Nyt kuitenkin joku idiootti oli saanut päähänsä käydä bussikuskin kimppuun täällä Montpellierissä, mistä syystä julkinen liikenne on täysin seis koko huomisen päivän. On arkipäivä, joten voin kuvitella, että aika monella menee työ-/koulumatka uusiksi. Varsinkin kun päällekäynti tapahtui tänään, ja näinollen koko lakosta päätettiin vasta tänään. Voi olla, että on aika monelta mennyt tieto lakosta kokonaan ohi. Minä onnekas sentään asun työpaikallani, joten ei hätää - minä kyllä pääsen aina töihin, oli lakko tai lumimyrsky :)